Tampereen aortta on kalkkeutunut

Henkilöautot välttävät Hämeenkatuamme eikä aiheetta. Raskaalla kuljetuskalustolla saa liikkua vain ohitusteillä.  Jakelukuljetuksetkin ovat keskusta-alueella vähentyneet, sillä päivittäistäkin kaupantekoa on siirretty laitamille kohonneisiin ostoskeskuksiin. Hämeenkadun liikenne on pääosin julkista eli huojuvia busseja. Miksi huojuvia? Ajoradan kivetys on jälleen kulunut ja painunut kelvottomaksi. Yksityiset liikennöitsijät tuskailevat bussien korjauskuluja. Ehkä liikennelaitoskin, mutta heitä se ei siinä määrin huoleta, koska rahoitus tulee kaupunkimme budjetista.  Aamuisin lähes tyhjän kadun risteyksissä jalankulkijat odottelevat vihreitä. Yhteisistä säännöistä piittaamattomat ja ne, jotka ovat oppineet valojen verkkaisen vaihtumisrytmin, ylittävät kadun valoista piittaamatta.  Jokainen autoilija noudattaa liikennevaloja, mutta pyöräilijöistä vain harvat.

Mitä pitäisi tehdä tai ainakin nyt päättää tehdä? Keskustan liikennetarpeet ja ajoneuvovirrat ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa. Hämeenkadulla on nyt vähemmän ajoneuvoliikennettä kuin 1960-70 luvuilla. Tilannetta pitää tarkastella tämä hetki ja tulevaisuus huomioiden.  Hämeenkadun puurivistö voisi olla jakajana väylän keskellä eikä puiden lukumäärää tarvitse vähentää. Yksi leveähkö sileä asfaltoitu ajoväylä suuntaansa riittää busseille ja vähentyneelle henkilöautoliikenteelle. Perinteistä kivetystä olisi Keskustorin ja suojateiden kohdilla. Muutamaan kohtaan pitää rakentaa jalankulkijoille ylikulkusilta tai tunneli. Valitettavasti viistokatu suljettiin.  Samalla menetettiin Kauppakatu keskustan läpi vievänä itä-länsiväylänä. Olisiko Satakunnankadusta siihen? Esimerkiksi lännestä tuleva bussiliikenne tulisi Satakunnankatua aina rautatielle asti. Ei taida toimia? Kävelymatka Satakunnankadulta Hämeenkadulle on liikaa?

Kysymys kaupunkisuunnittelijoille: Onko meillä Tampereella liikaa valo-ohjattuja risteyksiä eli liikennevaloja? Satakunnankadun valoista ainakin puolet voisi poistaa ja Hämeenpuistostakin muutamat. Hämeenpuiston - Puutarhakadun risteyksiin rakennettiin monipuoliset liikennevalot muutama vuosi sitten. Miksi? Virkamiehet kertoivat, että niillä nurkin tapahtui paljon liikenneonnettomuuksia. Olen asunut pari vuosikymmentä lähistöllä enkä havainnut ainuttakaan.  Liikun päivittäin jalan ja autolla.  Vihreät valot antavat vuorollaan kaikille oikeuden, mutta odotusaika on pahimmillaan ainakin minuutti – siltä se tuntuu aution risteyksen takana odotellessa.  Samoja tuntemuksia lienee Tiiliruukinkadun vaiheilla.  Liikennevalojen hankintamäärärahat pois budjetista!  Nykyisiä vuosia sitten rakennettuja ja turhiksi käyneitä valoja voidaan siirrellä tarpeiden mukaan. Kaikkien valojen ohjausta pitää nykyaikaistaa.

En ole missään maassa havainnut niin runsaasti liikennemerkkejä kuin Suomessa.  Pohjoismainen demokraattisesti rakennettu kansankoti Ruotsi saattaa olla samalla tasolla? Moniko liikennemerkeistä on todella tarpeellisia. Varoittavia merkkejä tarvitaan, mutta tarvitaanko kaikkia rajoittavia merkkejä?  Liika kadunvarsipysäköinti haittaa liikennettä, mutta siihenhän autoilua vastustavat ryhmittymät pyrkivätkin. 

Kysehän on tietysti kulttuurista. Meitä etelämpänä Euroopassa asuvat ovat varmaan laskeutuneet puusta aikaisemmin ja oppineet paitsi kahdella jalalla kävelyn myös liikenteen yhteispelin. Kultainen ohje sanoo jotenkin, että kohdelkaa ihmisiä niin kuin toivotte muiden kohtelevan itseänne.  Jos me kaikki tämän osaisimme, ei mitään liikennemerkkejä tarvittaisi. En kuitenkaan ole ”synnitön” eli en heitä ensimmäistäkään kiveä.

Seppo Penttinen HTM